suunnatonta surua ja hieman normiarkeakin

Olen ollut hiljaa melkein kuukauden täällä blogissa. Ei vain ole jaksanut kirjoittaa mitään. yrittänyt elää vain päivän kerrallaan.

Tiistai, Marraskuun ensimmäinen päivä. Ihan normi päivä, kunnes..illalla n puoli kymmenen soi puhelin. Inkun serkku, Erki, soittaa. Kysyy, onko Inkku jo nukkumassa. Vastaan että joo. Erki sanoo, että nyt on sellainen tilanne, että sun on pakko herättää Inkku. Vien puhelimen Inkulle ja sanon, että Erkillä on joku hätä. Ja uutinen oli murskaava. Erkin veli, Inkun serkku, ja minun ja monen muunkin rakas ystävä, Kalle, oli kuollut moottoripyöräonnettomuudessa. Rekka oli kääntynyt suoraan eteen ja Kalle ei ennättänyt tehdä mitään.

Koko viikko meni kuin sumussa. Yhä edelleen epätodellinen olo. Miksi niin ihanalle ihmisille käy tuollaista? Miten tästä eteenpäin? Miljoona kysymystä..

Suru on raskas, ei niin raskas kuin Kallen äidille tai veljelle tai siskolle tai lapsille.

Meitä on monta ystävää ja sukulaista, jotka kaipaavat rakasta ihmistä kovasti. Aika helpottaa surussa, se tiedetään, mutta se ei juri nyt lohduta kovin paljoa.

Mutta ehkä hieman iloisempiinkin asioihin..

Kävin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Tampereen kädentaitomessuilla. Ostettavaa olisi ollut vaikka kuinka paljon, mutta tyydyin ostamaan vain muutamia kankaita itselleni. Ja yhden jouluamigurumi kirjasen.

Rakas ystäväni Mirja lähetti minulle ihanan synttärilahjan. Ompeluohjeita, ristipisto-ohjeita ja ihanan väristä (tummapunainen/burgundy) organzaa ja violetteja koristenappeja. KIITOS KIITOS KIITOS!

Samalla tuli myös tilaamiani kaavoja.

Tytöille tuli samalla Disney Storelta tilaamani vaatteet. Sandralle Minni-collegehuppari ja Sofialle satiininen Helinä-keiju takki.

Olen jotakin ommellutkin. Tai vähän enemmänkin, lähinnä perusvaatetta tytöille. Sandralle pari pyjamaa ja Sofialle paitoja ja housuja.

Sandralle ompelin serkkunsa Halloween-teema synttäreille tytön omasta pyynnöstä noitapuvun. Sandra halusi siihen myös hämähäkinseittiä, joten sitä ommeltiin siihen ja pitihän siihen saada myös hämähäkki. Äiti osti sitten hämähäkki-kaulakorun ja irrotti vain ketjun ja pisti muutamalla pistolla hämiksen kiipeilemään pukuun.

Tyttö hiukan erinäköinen kuin normaalisti. Piti hiukan laittaa maskia (lue: meikkiä) noitamaisuutta varten.

Nämä ihanat kankaat tilasin kangastukusta . Sieltä löytyy vaikka mitä ihanuuksia, kankaita sekä tarvikkeita.

Ja nämä söpöliini TRIKOOT löytyivät eurokankaasta.

Ja lopuksi vielä Aatu, sanoo heihei..

Helmikuun helmiä..

Kuukausi sivakoinnut taasen niin vauhdilla, että ei meinaa perässä pysyä..tarkoitus ei ollut pitää taas näin pitkää väliä tässä kirjoittelussa, mutta näin vaan TAAS kävi.

Mutta en ole kyllä ihan kauheasti edes saanut mitään aikaiseksi kuukauden aikana.

Tämän sydämen tein Pikelle tehtyyn lohtupeittoon. Peitosta enemmän täältä . Malli on muistaakseni jostakin Mango publication kirjasesta, vaihdoin vain värit sinisiin.







Rakas työkaverini sai viime vuoden Marraskuussa suloisen pienen tytön. Tein vauvalle muistoksi rasian. Tein työn vasta nyt, että sain kirjailtua myös tytön nimen siihen. Rasia on ihana puinen rasia, jonka sain mummiltakin jokin aika sitten. Varastosta löytyy vielä toinen samanlainen rasia. Maalasin helmiäismaalilla ja koristelin vielä nauhalla. sisäpuolelle "liimasin" kankaan.



Tämä on myös SAL 2011 työ. Malli nimittäin löytyy venäjänkielisestä Cross stitcheristä nro 10(33) 2007.

Syy miksi en kauhesti ole saanut valmista on seuraavassa kuvassa. Olen virkannut. Aaltoja..

Tilasin paria lankaa. Violariumista ja Casa Ceninasta . No enhän voinut sitten vain pelkkiä lankoja tilata. Pakkauksia en viitsinyt joten sitten pari ohjetta. Tuo PR:n Fae eyes on yllättävän suuri. Mutta niin ihana.

Niin ja ne langat... Kreinikiä. Tilasin myös muutaman DMC:n metallilangan, mutta ne eivät päässeet kuvattavaksi. Näistäkin on suunniteltu jo työtä..mutta siitä sitten kun...on enemmän kuin suunnittelu tasolla.

Olen superylpeä rakkaasta tyttärestäni. Hän on viime viikon aikana rakennellut pienistä pahvilaatiloista mitä hauskimpia taloja/huoneita. Ja pitihän niihin myös tyynyjä tehdä. Neiti halusi sitten tehdä ne itse. Äiti auttoi vain langan pujottamisessa neulansilmään ja aloituksen tekemisessä. Niin ja langan päättelemisessä. Isi kuvasi sitten neidin, kun ompeluasentokin on samanlainen kuin äidillä..

Ja tällaisia pikkutyynyjä neiti sitten teki:

Ja jottei pikkuneiti Sofia jää paitsioon, laitetaan hänestäkin kuva. Iloinen pikkuneiti, jolle jäätelö vaistuu...ainakin kun suun ympärystää katsoo.



JA tietenkin Aatu. Kuva otettu joskus joulun tienoilla.

pääsiäisen jälkeistä päivitystä

Kauhistus kun aika rientää. Edellisestä päivityksestäkin on reilu kuukausi aikaa. Aina mietin, että en tänään jaksa/ehdi päivittää tänne ja sitten yht'äkkiä huomaakin, että aikaa on kulunut suunnattoman paljon.

Osittain varmaan tämä päivityskatkos johtunut siitä, että ei kauheasti ole valmista tullut. ja jotenkin en osaa vain päivittää tänne, jos ei ole mitään esitettäväksi.

Sain pisteltyä kuitenkin hyvissä ajoin ennen pääsiäistä ystäväni käsityöliikeeseen muutamia pieniä pääsiäiskoristeita.

Sandralle olin luvannut myös pistellä jonkun pääsiäisjutun. Malli on Ricon pääsiäisaiheisesta mallilehdestä, pupun väritystä muuteltu jonkun verran. Vähän meinasi kiire tulla, kiirastorstai-iltana sain valmiiksi tällaisen pupu ja tipu-taulun. Kehykset on tehty puuvillakankaasta.

Pääsiäisenä innostuin virkkaamaan Sandralle vielä pienen laukunkin. Ohje on jostakin Novitan lehdestä (vuodelta 2003 tai 2004..muistaakseni). Tein laukun Novitan Samos lollipop langasta (mummiltani oli sitä jäänyt joskus muutama vuosi sitten Sandralle neulotusta jakusta). Lankaa kului noin 150g, pohjan tein "kaksinkertaiseksi". Tein ensin laukun valmiiksi ja päätin vahvistaa pohjaa virkkaamalla toisen pohjakappaleen ja ompelin sen sitten sisäpuolelle kiinni. Lankaa riitti vielä, etä sain tehtyä kukan koristeeksi.

Ja vielä kuva Aatusta, kurkkimassa ilmapatjan alta.

Jos vaikka seuraavan päivityksen saisi tehtyä jo ensi viikolla. Toivossa on hyvä elää...

Heippulis.

Aatu

Rakas Sandra-tyttäreni täytti tammikuussa 6 vuotta. Olimme miettineet jo jonkin aikaa, että mitä tytölle lahjaksi. Omaa lemmikkiä tyttö oli toivonut jo jonkin aikaa. Ensin ajattelimme, että hommataan pari gerbiiliä, kunnes rakas mieheni tajusi, että eihän se onnistu. Gerbiili on jyrsijä ja meillä on tuossa keittiössä hiirikarkotin. Sehän vaikuttaisi myös muihinkin jyrsijöihin. Siis suunnitelmat meni uusiksi. Koiran olisimme molemmat ennemin halunneet, mutta olemme tällä hetkellä liian vähän kotona, jotta se olisi koiralle mielekästä. Siispä kissa. Itse en ole koskaan ollut mikään kissaihminen, mutta on se pakko myöntää, että tämä Sandran Aatu-kissa on aika valloittava otus.



Aatu tuli meille Tammikuun 6. päivä n. 4 kk ikäisenä. Hyvin kissa on meille kotiutunut.

Rakas appiukko rakensi Aatulle oman "sviitin" ja Sandra itse halusi ommella sinne tyynyn. Minä vain vähän ohjailin kangasta kun tyttö painoi ompelukoneen pedaalia. Ja hienon tyynyn tyttö ompelikin.