Kevään vihreä possu ja muita lahjuksia..

Sandra koulukaverilla oli syntymäpäivät ja päätettiin yhdessä, että tällä kertaa ei osteta mitään. Noiden aikaisempien pehmojen innoittamana tein jälleen uuden kokeilun. Tällä kertaa pirteä possu. Joka sai värinsä keväästä.

Ja possusta oli tykätty hurrrrjan paljon. Taidankin tästä lähtien ommella kaikki Sandran kavereiden synttärilahjat itse. Saavatpahan ainakin sellaista mitä keneltäkään muulta ei saa.

Ja lisää lahjoja. Rakas Sandra innostui (ainakin hetkeksi) helmistä. Ensin teki minun rakkaalle siskolleni ( Sandran sylikummi) pitkän kaulakorun.

Työkaverini ja ystäväni kävi eilen meillä. Opastamassa Sandraa korujen tekemisessä. Tai lähinnä miten lukot kiinnitetään yms. Opetti yksinkertaisen mutta kauniin kukan tekemisen koruun. Näytti yhden ja Sandra tekikin sitten itse loput.

Tästä piti tulla Sandran opettajalle lahja. Mutta korulle kävi huonosti. Sandran kvaeri oli täs meillä ja todennäköisesti hän (kumpikaan meistä se ei ole ollut ja Sofia ei ollut tänään edes käynyt sisällä) oli sitten leikannut korun poikki :( . Pitää kysyä kun kaveria näkee, että oliko tehnyt sen.

Äitiä taisi harmittaa enemmän kuin Sandraa. Tyttö reippaasti päätti, että ei tässä mitään, hän tekee uuden. Ja hienomman :)

Sen verran autoin, että kiinnitin lukon. Muuten tyttö teki itse.

Tämä laitettiin jo valmiiksi lahjapussiin ja jemmaan. Ettei tapahdu mitään.

Sofia oli tänään viimeistä päivää päiväkodin pienten ryhmässä. Syksyllä siirtyy muutaman muun kanssa isompien lasten ryhmään. Ja tämä lahjakas äiti tajuaa homman eilen. Ei muuta kuin ompelemaan. Mutta 4 kappaletta pussukoita valmistui.

Ihanaa postia

Voi jestas minkä yllätyksen posti-Pate oli tuonut tässä viikolla postilaatikkoon. Ihan ensimmäisen pistellyn kuoren (tai siis Mailart taitaa olla ihan viralliselta nimeltään moinen ihanuus). Ja oih ja voih kuoren sisältöäkin.

Tuo lohikäärme on niin mielettömän upea. Ja tuo kortti. Oih. OIH. Ja nuo kankaat. Huoh. Ja pisteeksi iin päälle ihania nappeja (Sandra varasi jo tuon kisunpään) ja muita "tilpehöörejä".

Niin ja kuka tämän ihanuuden minulle lähetti. Outi tietenkin. KIITOS KIITOS KIITOS. Huoh. Olen onnellinen.

Peppiina ja Sateenkaari

Saanen esitellä teille Peppiina-hiiren ja Sateenkaari-toukan.

Edellisen postauksen Dottis oli niin suosittu meidän neitien keskuudessa, että lupasin kirjasta tehdä sitten heillekin jotkut pehmot. Saivat itse valita sekä pehmot että kankaat, mitä käytetään. Siinä kohden olis hiukan pitänyt miettiä. Sandra halusi kannessakin olevan toukan. Minulla meni oikeasti tänään n. 6 tuntia sen kasaamisessa. Siis nuo täytettävät osat oli jo täytetty eilen. Eli tänään vain kokosin. No meni aamulla pieni hetki kun ompelin Sofian Peppiinaan kuonon ja silmät.

Sateenkaaresta otin tällaisen vaihekuvan. Eli noista isoista ympyräpaloista tehtiin yoyo:ja osien väliin. Silmät liimasin. Ajattelin, että ei ole Sandralla niin rajuissa leikeissä mukana että irtoaa. Ja ihan vain kuumaliimalla.

Sateenkaaren kaikki vartalo-osat on kiinnitetty käsin.

 Takana on myös yoyo. Ompelin siihen vielä koristeeksi kimaltelevan perhosnapin.

 Onnellinen Sandra Sateenkaaren kanssa.

Sofian Peppiina oli paljon helpompi tehdä. Mutta tästä tuli yllättävän iso. Kirjassa silmät oli tehty kirjomalla, mutta Sofia halusi nappisilmät.

Häntä jäi tuolla nyörillä aika lirularuksi. suorastaan vaatimattomaksi. Mutta Sofia itse valitsi, joten ei anneta sen haittaa.

Halirutistus Peppiinalle.

Sandralle neuloin/virkkasin kesäksi lakin. Ohje samasta Modan lehdestä kuin aikaisemman postauksen Sofian mekko ja hattu. Käytin lankana Novitan Miamia, jonkun verran ohuempaa kuin alkuperäisen ohjeen lanka. Mutta koska malli oli aikuiselle, niin tästä tuli sopiva Sandralle ilman, että olisin tarvinnut jättää silmukoita pois.

Lipan tekeminen oli...noh...sanoisinko hankalaa. Vaikka yleensä ymmärrän noita kirjoitettujakin ohjeita ihan hyvin, niin joku tuossa mätti (joko ohjeessa vikaa tai sitten minun ymmärtämisessä). Lopuksi vielä purkasin aika paljon lippaa ja jätin pari kerrosta virkkaamatta ja tein reunoissa enemmän kavennuksia kuin ohjeessa.

Ja pitsimallin korkeuskaan ei ole ihan sama kuin alkuperäisen. Tein n. puolet vähmmän korkeutta.

Sama lätsä vielä Sofian päässä. Pitäisköhän mun viel Sofiallekin tehdä tuollainen..sitä kyllä vaan joutuu jo pienentämään silmukoista.

Dottis ja ihanuuksia

Ihmettelette varmaan, että mikä ihmeen Dottis..no tietenkin vaaleanpunainen kirahvi suklaanruskeilla täplillä..

Malli on kirjasta Sewn Toy Tales (Molly and Me) . Ja nyt jo on tilauksessa (ainakin meidän tytöille) monta ihanuutta kyseisestä kirjasta.

Korkeutta Dottiksella on n. 40 cm. Tein kirahvin lahjaksi ystäväperheen pienelle 1 vuotiaalle tytölle synttärilahjaksi.

Ja ne ihanuudet..


Eurokankaasta löytyi ihania Disney aiheisia kankaita. Ja nämä ovat kaikenlisäksi vielä leveydeltään 140cm, eli ei niitä tavallisia Amerikkalaisia käsityöpuuvillakankaita.

Ja tässä pieni osa FB:n käsityökirppikseltä löytämistä ihanuuksista..
En edes ole muistanut kaikkia ihanuuksia kuvata.

Ensi viikolla tiedossa pitkä viikonloppu..se tietää ompelemista.. :D

kesää kohti

 Toukokuuta jo mennään. Ilmat eivät vielä kovin lämpöisiä ole, mutta mieli on jo kesässä.

Uusimmassa Modan lehdessä oli kiva lapsen mekko joten ajattelin virkata Sofialle sellaisen. Lankana käytin Mandarin petit lankaa, joka on hieman ohuempaa kuin mallissa käytetty ( Schachenmayer Catania) . Koko on 104/110 ja mekosta (tai tunika) tuli juuri passeli. Sen verran muutin mallia, että siinä oli pääntie todella iso. Olalla olisi ollut vain 6 pylvästä. Itsellä on tuossa 14 pylvästä ja luulen että paljon parempi. Reunavirkkauksiin olen käyttänyt tuon ombre langanvärejä, vaaleanpunaista, vaaleanvihreää ja vaaleansinistä. Sofia ei vain halunnut tuohon miehustaan pujotettavaksi kuuluvaa nauhaa. Mutta hyvä tuo on noinkin.

Samassa Moda lehdessä oli vielä kiva virkattu lierihattukin (aikuisellekin on oma koko) ja käytin siihenkin samoja lankoja kuin mekkoon. Tuossa lierissä  viimeisellä kerroksella on  siimaa silmukoiden sisällä. Ja sisäpuolelle virkattu vielä piilosilmukkakerros ennen lierin alkua, jotta hattu saisi vähän muotoa.

Näytän tässä vielä Sandran puseron, mikä on kylläkin valmistunut jo viime syksynä. Mutta oli vielä silloin niin iso tytölle, että ei halunnut edes pahemmin sovittaa. No nyt sain sentään jo sovituskuvan. Sandra ei edes muistanut tätä puseroa enää, että olisin sen hänelle tehnyt. Malli on myös jostakin Modan lehdestä ja lankana tuttu ja turvallinen Mandarin petit.

Nyt MM-jääkiekkokisojen aikana tuo virkkaaminen taitaa olla se mukavin käsityö tehdä. Seuraavaksi vuorossa Sandralle lippis ja palajakku...